Uusi vuosi 2010

Annen maalaus vuodelta 2005.

Hyvää alkavaa vuotta 2010!

Toivottaa Mielisairaus – mitä sitten! –työryhmä.

Vuodelle 2010 on suunnitteilla lisäesityksiä, joten jatkakaa toki blogin seuraamista: Täällä ilmoitamme tiedot tulevista esityksistä ensimmäisinä. Käykää myös lukemassa Annesta ja teoksesta kirjoitetut artikkelit joita olemme koonneet Artikkelit-sivulle.

Hyvää alkavaa vuotta 2010!

Toivottaa Mielisairaus – mitä sitten! –työryhmä.

Vuodelle 2010 on suunnitteilla lisäesityksiä, joten jatkakaa toki blogin seuraamista: Täällä ilmoitamme tiedot tulevista esityksistä ensimmäisinä. Käykää myös lukemassa Annesta ja teoksesta kirjoitetut artikkelit joita olemme koonneet Artikkelit-sivulle.

Katseen kohteena

Teokseni Mielisairaus – mitä sitten! ensi-illan (3.10.2009) lähestyessä mietin, miltä tuntuu olla pitkässä soolossa katseen kohteena. Jokainen esiintyjähän miettii ainakin jossain vaiheessa katseen kohteena olemista, ainakin pitäisi.

Olen toki ollut yleisön katseen kohteena aiemminkin, mutta teoksen teemasta johtuen nyt oli erilaista ja olin lähes tunnin yksin näyttömöllä. Ja aiemmat esiintymiseni ovat olleet ennen muuta steppiä – tosin jonkin verran muutakin – ja steppi on pääosin “viihdyttävää”. Nyt jo teoksen aihekin oli rankka. Olen tansseillani tätä ennen halunnut ennen muuta tuottaa viihtymyksen ja ilon, hauskuuden tunnetta yleisölle. Pidän siitä, kun yleisö nauraa. Mielisairaus – mitä sitten! – teoksen tanssit tuovat esille tunnetiloja, jotka herättävät yleisössä muitakin kuin silkan hauskuuden tunteita.

Mitä jäi käteen?

Teokseni esitykset ovat tällä erää ohi, jatkoa varmasti seuraa ensi vuoden puolella.

Vastaanotto on ollut upeaa. Jo keväällä ja kesällä, kun esitin joitain kohtauksia teoksesta, panin merkille katsojien halun keskustella, ennen muuta tematiikasta eli mielisairaudesta. Niinpä Pakkahuoneen kolmessa esityksessä päätin aina kiitosten jälkeen palata kiitosten jälkeen keskustelemaan katsojien kanssa. Esityksissä oli muutamia, jotka itse sairastavat tai joiden omainen sairastaa, juttelin heidän kanssaan. Ensi-illassa oli hämmästykseksini eräs vanha tuttu, joka varmasti ei käy kulttuuritapahtumissa. Hän halusi kertoa, että hänellä on kokolailla äskettäin diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Mielisairaus – mitä sitten! esitykset Joensuussa

Kuvaaja: Pirita Tolvanen

Kuvaaja: Pirita Tolvanen

Kuvaaja: Pirita Tolvanen

Kuvaaja: Pirita Tolvanen

Kuvaaja: Pirita Tolvanen

Kuvaaja: Pirita Tolvanen

Kiitos katsojat!

Mielisairaus – mitä sitten! -esitykset Joensuun Pakkahuoneella ovat nyt takana – kolmesta näytöksestä kaksi oli paria paikkaa vaille loppuunmyytyjä! Työryhmälle jäi esityksistä hieno mieli ja toive tulla vielä Pakkahuoneelle takaisinkin. Työryhmä kiittää nöyrästi kaikkia katsojia, yhteistyökumppaneita ja tukijoita eli kaikkia jotka teoksen poluilla ovat olleet mukana.

Kiitos!

Seuraavaksi teos suuntaa kulkunsa Helsinkiin Psykiatripäiville. Minne sieltä – se jää nähtäväksi… Seuratkaa blogia, täällä kerromme tuoreimmat kuulumiset!

Tuottaja Pirita Tolvanen
Anne Turtiainen

Katso uutinen K5-kanavalta

Tänään 30.9. oli K5 -kanavalla juttu Anne Turtiaisen Mielisairaus – mitä sitten! -teoksesta. Jutussa haastatellaan Annea sekä Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan esittävien taiteiden läänintaiteilija Hanna Suhosta (huom. ei Anna!) sparrauksesta. Perjantaina, päivää ennen Mielisairaus – mitä sitten! -teoksen ensi-iltaa, Pakkahuoneella on viimeinen esitys Vääräpyörän Syyslaulusta, joka on toinen sparrauksessa mukana oleva projekti.

Katso uutinen täältä!

Tiistaina Annea haastateltiin myös sanomalehti Karjalaiseen ja huomenna 1.10.2009 Pohjois-Karjalan radiosta tulee Annen haastattelu välillä 14.30-15.

Mielisairaus – mitä sitten! -uutisia

Anne Turtiaisen Mielisairaus – mitä sitten! –teoksesta esitetään kohtauksia jo ennen ensi-iltaa Psykiatrisen kuntoutuksen seminaarissa Joensuun Karjalantalolla torstaina 1.10. klo 12.15. Seminaari (1.-2.10.2009) on Joensuun mielenterveyskeskuksen järjestämä koulutus- ja kohtaamistilaisuus vaikeista psyykkisistä sairauksista kärsivien, heidän omaistensa ja ammatikseen psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta tekevien ihmisten kesken. Yhteistä suunnittelua seminaarin eteen on tehty Pohjois-Karjalan Mielenterveyden tuki ry:n, Omaiset mielenterveyden tukena ry:n ja Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalveluiden ky:n psykiatrian klinikan kanssa.

Teosta esitetään syksyn aikana myös Helsingissä Suomen Psykiatriyhdistyksen valtakunnallisilla Psykiatripäivillä 22.10.2009.

Myös Joensuun esitykset (3., 7. ja 10.10.) lähestyvät kovaa vauhtia: Kehotamme kaikkia varaamaan liput etukäteen Joensuun Pakkahuoneelta numerosta 050 3803150 tai sähköpostitse lippuvaraukset@pakkahuone.info !

Tanssiteatteriteos elämästä mielisairauden kanssa

“Hulluutesi määrittelee ympäristö”
- Tarmo Manni

Anne Turtiaisen sooloteos Mielisairaus – mitä sitten! saa ensi-iltansa Joensuun Pakkahuoneella lauantaina 3.10.2009 klo 19. Teos kertoo omakohtaisen tarinan mielisairaudesta 28 vuoden ajalta, diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö. Teoksessa kuvataan sairaalamaailmaa, ympäristön suhtautumista sairauteen, masennuksia, psykooseja – mutta ennenkaikkea arkipäivää sairauden kanssa, iloa ja huumoria unohtamatta. Sairaudesta ei pääse eroon, mutta se voi olla myös rikkaus ja luovuuden lähde.

Teoksessa yhdistyy teatterinomainen ilmaisu tanssiin. Turtiainen, 52, on pohjois-karjalainen tanssin tekijä, jonka tanssihistoriaan kuuluu tanssia laidasta laitaan – vahvimpina kuitenkin steppi, moderni tanssi ja luova tanssi. Niitä kaikkia teoksessa nähdään.

Mielisairaus – mitä sitten! -teos tahtoo osoittaa, että kaikki mielisairaudessakin on loppujen lopuksi melko arkipäiväistä. Psykoositkin voivat olla upea irtiotto tavalliseen elämään. Teoksessa on mukana yhteiskunnallinen näkökulma mielisairauden hoitoon, se ottaa kantaa ja herättää ajatuksia. Turtiaisen teos on rohkea kuvaus harvoin näyttämöllä tai tanssin keinoin käsitellystä aiheesta, ja sen sanoma on hyvin elämänmyönteinen.

Turtiainen ja Mielisairaus – mitä sitten! ovat mukana Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan sparrauksessa, joka on tukimuoto alueen esittävän taiteen ammattilaisille. Teosta tukee myös Itäisen tanssin aluekeskus.

Teosta esitetään syksyn aikana myös Helsingissä Psykiatriliiton valtakunnallisilla Psykiatripäivillä.

Mielisairaus – mitä sitten! esitykset Joensuun Pakkahuoneella (Rantakatu 2B)
3.10.2009 klo 19 ensi-ilta
7.10.2009 klo 19
10.10.2009 klo 19
Liput 13€ / 11€. Lippujen ennakkovaraus lippuvaraukset@pakkahuone.info tai 050 380 3150

Noin tunnin kestävässä esityksessä ei ole väliaikaa.
Ikäsuositus: Noin 15-vuotiaasta ylöspäin. Teos ei sovellu lapsille rankan aiheensa vuoksi.

Lisätiedot:
mielisairaus.tanssiteos@gmail.com
Tuottaja Pirita Tolvanen / 050 3704323

Musiikista se lähtee!

Musiikki on aina ollut minulle tärkeää. Klassisen musiikin pariin minut johdatti enoni, joka oli opiskellut alaa ja myös sävelsi. Muistan jonain ehken 13-vuotiaana, kun olin hänen kotonaan, Sibeliuksen toinen sinfonia soi ja hän heitti minulle partituurin eli kapellimestarin kappaleen ja sanoi, “seuraa tuosta”. No, nuotit tunsin, mutta partituurin seuraaminen on tosi vaikeaa.

Paitsi klassinen musiikki, jazz ja blues ovat sykähdyttäneet, muukin kyllä.

Prosessista

Hetkittäisten puutumisten jälkeen aina uutta voimaa, varsinkin silloin, kun joku ammattilainen on katsonut teokseni läpimenon tai olen esittänyt – kolme kertaa siis – muutaman kohtauksen teoksestani ja saanut kantavaa palautetta. Noin tunnin soolon tekeminen on kokolailla yksinäistä puuhaa, mutta tuottajani ja Taidetoimikunnan sparraustiimin mukanaolo ja upea taustatuki, samoin kuin kokeneiden ammattilaisten kanssa käydyt keskustelu,  kantavat koko ajan eteenpäin pitkässä prosessissa.

Tuollaiset ajatukset tulevat ensimmäiseksi mieleen, kun mietin teokseni pitkää tekoprosessia. Onhan yli vuosi pitkä aika työskennellä saman asian kanssa ja kunnianhimo kasvaa jo liialliseksikin kai, vaikka teoksen teoksen pitää olla vain ”riittävä”, kuten eräs ammattilainen sanoi minulle. Eräs tunnettu tanssija-koreografi sanoi, että hänen 20 vuoden tekijyyden jälkeen on nykyään ihan kuin pakko saada teos mieluiten valmiiksi kahdessa kuukaudessa, pidempään ei jaksa. No, minä olen ollut kärsivällinen kumminkin. Olen pitänyt harjoittamisessa taukoja ja pyrkinyt tyhjentämään päätäni teoksen miettimisestä, mikä on usein onnistunut.