Miscellaneous

Maakuntalehti Karjalaisessa oli ilmoitukseni siitä, että olen pannut osan joulukorttirahoista mielenterveystyön hyväksi. Lahjoitan tietyn summan Pohjois-Karjalan Mielenterveyden Tuki ry:lle. Se tekee hyvää työtä sekin. Nyt mielenterveysviikolla olisi ollut hauskuutusta Paiholan sairaalassa, mutta en mennyt, oli stepin opetusta klo 21 saakka Pohjois-Karjalan Tanssiopiston erityiskoulutusluokalle. Oli viimeinen kerta ja puhalsimme hengen esitykseen – siinä pitää olla sitten ”tappamisen meininki”, kuten Kalju eli tanssitaiteilija Ari Numminen varmaan sanoisi. Ari teki Kristian Smedsille koreografian tuohon juttuun, joka herätti suuren kohun Euroopassa ja Suomessakin. Hän valitsi siihen vanhoista tanssijatutuista Laura Kamppilan, joka on syntyisin Tuupovaarasta, asuu jossain Euroopassa nykyisin ja on japanilaisen miehen kanssa kuulemma naimisissa.

Juhlaa ja arkea Teerentiellä

Pakkahuoneen kaksi esitystä vetivät noin 70 hengen yleisön, Joensuun mittakaavassa iso yleisö. Toisena esityspäivänä torstaina oli vielä tavaton sää, purku, kuten mieheni sanoo. Lunta tuli ryöppämällä. Olin kaupunkiin mennessä lähes vaaratilanteessa, kun joku hiivatin pakettiauto ajoi edelle, enkä nähnyt kuin yhden punaisen valon kääntyessäni yliopistolle johtavalle tielle. Kyllä tööttäsin!

Mielisairaus – mitä sitten! vielä kaksi kertaa Pakkahuoneella!

Syksyllä 2009 ensi-iltansa saanut Anne Turtiaisen koskettava tanssimonologi nähdään vielä kaksi kertaa Joensuun Pakkahuoneella (Rantakatu 2 B) marraskuussa!

…Joskus olen ihan kaivannut psykooseja, upea irtiotto tavallisesta elämästä ja mitä kaikkea löytyykään aivojen uumenista…
…Mielisairaala?! Hullujenhuone, hourula, lataamo…

Esitys osoittaa, että sairauden kanssa voi elää. Se on osa arkea ja myös elämän rikkaus ja luovuuden lähde.

Esityksen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus keskustella tanssija-koreografi Anne Turtiaisen kanssa.

Esitykset: 17. ja 18.11. klo 19.00.

Esityksen kesto: n. 50 min (ei väliaikaa).

Liput: 13/11 €.

Ikäsuositus: Noin 15-vuotiaasta ylöspäin. Teos ei sovellu lapsille rankan aiheensa vuoksi.

Puffet ennen esitystä ja esityksen jälkeen.

TERVETULOA!

Oikeudet muutoksiin pidätetään.

Steppimuisto kesältä 2004

Pidän tästä kuvasta aivan erityisesti. Teimme varmaankin – tosin en tiedä sadan prosentin varmuudella – Suomen ensimmäisen performanssikokeilun Korsuorkesterin keikalla Liperissä. Ryhmä oli nimeltään Redneck Tappers (Punaniskastepparit) ja kyllä oli hauskaa. Lähetin kuvamuiston myös Korsuorkesterin johtajalle Pepe Kovaselle, jonka studiossa olen äänityttänyt musiikkia, on puolet halvempaa kuin Joensuuussa!

Keikalta poistuimme säällisesti, minä yksin kävelin kuutamossa herken ja naputtelin asvalrriin. Maakuntalehden toimittaja oli käsittänyt, että nimenomaan `esiintyisimme` ja niinpä yksikin erityisopettaja orrella tauon aikana  kysyi, että missä esitys. Levitin käteni ja sanoin, errä esitys on tässä. Lavatanssin sääntöjä emme muistaneet, joten valssasimme alussa muiden seassa… Esitys eli performanssii jakoi mielipiteitä. Vanhempi Gentlemanni, joka oli Polvijärvellä muistraakseni ollut viikonvaihdekurssilla, sanoi, että ”juuri tällaista kaivataan.” Sävelmä poliisi tuli yllättäin ja ryntäsimme nopeasti tekemään tuolisteppiä. Ilta oli melkolailla unohtumaton, pyytämäni kolme sävelmää tulivat…

-Anne