Archive for the Tanssijan ikä Category

Tanssiteatteriteos elämästä mielisairauden kanssa

Posted in Esitykset, Kuvat, Steppi, Taidetanssi, Tanssijan ikä with tags , , , , , , , on syyskuu 20, 2009 by mielisairaus

Mielisairaus - mitä sitten!

”Hulluutesi määrittelee ympäristö”
– Tarmo Manni

Anne Turtiaisen sooloteos Mielisairaus – mitä sitten! saa ensi-iltansa Joensuun Pakkahuoneella lauantaina 3.10.2009 klo 19. Teos kertoo omakohtaisen tarinan mielisairaudesta 28 vuoden ajalta, diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö. Teoksessa kuvataan sairaalamaailmaa, ympäristön suhtautumista sairauteen, masennuksia, psykooseja – mutta ennenkaikkea arkipäivää sairauden kanssa, iloa ja huumoria unohtamatta. Sairaudesta ei pääse eroon, mutta se voi olla myös rikkaus ja luovuuden lähde.

Teoksessa yhdistyy teatterinomainen ilmaisu tanssiin. Turtiainen, 52, on pohjois-karjalainen tanssin tekijä, jonka tanssihistoriaan kuuluu tanssia laidasta laitaan – vahvimpina kuitenkin steppi, moderni tanssi ja luova tanssi. Niitä kaikkia teoksessa nähdään.

Mielisairaus – mitä sitten! -teos tahtoo osoittaa, että kaikki mielisairaudessakin on loppujen lopuksi melko arkipäiväistä. Psykoositkin voivat olla upea irtiotto tavalliseen elämään. Teoksessa on mukana yhteiskunnallinen näkökulma mielisairauden hoitoon, se ottaa kantaa ja herättää ajatuksia. Turtiaisen teos on rohkea kuvaus harvoin näyttämöllä tai tanssin keinoin käsitellystä aiheesta, ja sen sanoma on hyvin elämänmyönteinen.

Turtiainen ja Mielisairaus – mitä sitten! ovat mukana Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan sparrauksessa, joka on tukimuoto alueen esittävän taiteen ammattilaisille. Teosta tukee myös Itäisen tanssin aluekeskus.

Teosta esitetään syksyn aikana myös Helsingissä Psykiatriliiton valtakunnallisilla Psykiatripäivillä.

Mielisairaus – mitä sitten! esitykset Joensuun Pakkahuoneella (Rantakatu 2B)
3.10.2009 klo 19 ensi-ilta
7.10.2009 klo 19
10.10.2009 klo 19
Liput 13€ / 11€. Lippujen ennakkovaraus lippuvaraukset@pakkahuone.info tai 050 380 3150

Noin tunnin kestävässä esityksessä ei ole väliaikaa.
Ikäsuositus: Noin 15-vuotiaasta ylöspäin. Teos ei sovellu lapsille rankan aiheensa vuoksi.

Lisätiedot:
mielisairaus.tanssiteos@gmail.com

Prosessista

Posted in Anne, Esitykset, Taidetanssi, Tanssijan ikä with tags , , , , , , , , , on elokuu 13, 2009 by mielisairaus

Hetkittäisten puutumisten jälkeen aina uutta voimaa, varsinkin silloin, kun joku ammattilainen on katsonut teokseni läpimenon tai olen esittänyt – kolme kertaa siis – muutaman kohtauksen teoksestani ja saanut kantavaa palautetta. Noin tunnin soolon tekeminen on kokolailla yksinäistä puuhaa, mutta tuottajani ja Taidetoimikunnan sparraustiimin mukanaolo ja upea taustatuki, samoin kuin kokeneiden ammattilaisten kanssa käydyt keskustelu,  kantavat koko ajan eteenpäin pitkässä prosessissa.

Tuollaiset ajatukset tulevat ensimmäiseksi mieleen, kun mietin teokseni pitkää tekoprosessia. Onhan yli vuosi pitkä aika työskennellä saman asian kanssa ja kunnianhimo kasvaa jo liialliseksikin kai, vaikka teoksen teoksen pitää olla vain ”riittävä”, kuten eräs ammattilainen sanoi minulle. Eräs tunnettu tanssija-koreografi sanoi, että hänen 20 vuoden tekijyyden jälkeen on nykyään ihan kuin pakko saada teos mieluiten valmiiksi kahdessa kuukaudessa, pidempään ei jaksa. No, minä olen ollut kärsivällinen kumminkin. Olen pitänyt harjoittamisessa taukoja ja pyrkinyt tyhjentämään päätäni teoksen miettimisestä, mikä on usein onnistunut.

Lue loppuun

Tanssijan ikä

Posted in Anne, Kuvat, Taidetanssi, Tanssijan ikä with tags , , , , , on huhtikuu 29, 2009 by mielisairaus

En ole paljon miettinyt tanssijan ikää, sitä, missä iässä muka pitäisi lopettaa tanssiminen. Baletissahan ekäkeikä (Kansallisbaletissa osalle tanssijoista) tulee varhain, noin 44-vuotisena, mikä minusta ei ole mikään ikä. Mutta baletti kuluttaa enemmän kuin muu. Muille kuin osalle Kansallisbaletin tanssijoita tanssijan lakisääteinen eläkeikä on yli kuusikymppisenä.

En ole miettinyt ikää kai siksi, että en yleensäkään mieti ikääni ja itselläni ei ole ilmaantunut tanssiessa vammoja, paitsi ensimmäisen kerran viime keväänä ja sekin oli oma vikani; tein ilman kunnon lämmittelyä – olen laiska tuossa tärkeässä asiassa – kesken rauhallisen luovan tanssin äkillisen steppirevityksen ja sain akillesjänteen vamman.

Ikäisiäni tanssijoita, viisissäkymmenissä olevia, on paljon ja kohta 70-vuotias Sinikka Gripenberg esiintyy hienosti, samoin legenda Riitta Vainio, yli 70-vuotias, vaikka onkin saanut joitain vammoja. Hän vain sopeuttaa esiintymisensä siihen. Esimerkiksi viime vuonna Jyväskylän tanssifestareilla hän esitti kirkkotanssin istualtaan. Olisinpa nähnyt taas hänen uskomattoman säteilynsä!

Ikääntyvä ballerina muistoissaan Kuva: Jani Keronen

Ikääntyvä ballerina muistoissaan Kuva: Jani Keronen

Lue loppuun

Tervetuloa seuraamaan tanssiteokseni blogia!

Posted in Anne, Steppi, Taidetanssi, Tanssijan ikä, Tuotanto with tags , , , , , , , on huhtikuu 15, 2009 by mielisairaus

Olen pohjoiskarjalainen tanssintekijä ja toteutan 52-vuotiaana tämän ensimmäisen sooloteokseni. Koen, että vasta nyt olen tanssijana ja henkilönä kypsä toteuttamaan sen. Olen tanssinut 14-vuotiaasta lähtien, aloitin jazztanssilla kotikaupungissani Hämeenlinnassa, 70-luvulla lajia kyllä silloin kutsuttiin jazzbaletiksi. Se oli ihanaa Luigin metodia, josta harva enää tietääkään.

Olen tanssinut kaikenlaista, mutta monet vuodet olen keskittynyt ennen muuta rakastamaani rentoon steppiin, tehnyt koreografioita, esiintynyt itse ja opettanut. Minulla on myös oma steppiryhmä.

Tällainen rohkea aihe

Minulla on 1986 lähtien ollut kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi ja monet ovat kehottaneet minua kirjoittamaan sairaudesta – paitsi tanssija, olen myös ammattikirjoittaja. Omakohtaisia kirjallisia kuvauksia sairaudesta kuitenkin on olemassa, sen sijaan tanssin keinoin mielisairautta on käsitelty näyttämöllä todella vähän.

Koska minulla on tanssi välineenä käytössä, halusin toteuttaa teoksen tällä kokonaisvaltaisella ilmaisutavalla, joka puhuttelee ihmisiä aivan eri tavoin kuin luettu teksti. Mielisairautta, milloin se on ollut näyttämöllä esillä, on käsitelty vain groteskisti, enimmäkseen tunteissa möyrien. On aika tehdä toisenlainen näyttämöesitys: siksi halusin toteuttaa teokseni. Teos on rohkea ainakin siinä mielessä, että olen siinä koko lailla ns. paljaana. Rohkeus on kuitenkin luonteenpiirteeni ja olen valmistautunut vaikka minkälaiseen vastaanottoon, siitä onkin monien kanssa ollut puhe.

Idea

Idea Mielisairaus – mitä sitten! -teoksesta syntyi keväällä 2008. Olen sinut sairauteni ja itseni kanssa, voin avata mielisairauden maailmaa taiteen keinoin ja pidän sitä tärkeänä.

Olin 2007-2008 Itä-Suomen Liikuntaopiston luovan tanssin ohjaajakoulutuksessa, mikä avasi minulle tanssijana aivan uusia asioita, mm. tärkeää mielen ja kehon yhteyttä. Keväällä Pohjois-Karjalan Taidetoimikunta ilmoitti uudesta esittävän taiteen tukimuodosta, sparrauksesta. Hain sparraukseen ja yhtenä kolmesta minut valittiin sparraukseen teoksellani. Sparraus on ollut tärkeää. Kolmen hengen sparraustiimiltä saa asiantuntija-apua, mutta kaikkein tärkeimpänä koen tsemppauksen, jota saan. Tanssia tehdessä on usein liian yksin.

Sanoma

On aika demystifioida mielisairaus ja teoksellani pyrinkin osoittamaan, että mielisairaus on arkipäiväistä, sairaus muiden joukossa. Sen kanssa voi elää, se voi olla elämän rikkauskin – vaikka toisinaan rankkaa onkin – ja luovuuden lähde, kuten itselläni. Pidän tärkeänä sitä, että teokseni on eräänlainen faktat faktoina -teos ja siksi kuvaan esimerkiksi sairaalamaailmaa ns. objektiivisesti (sairaalamaailman kuvaus on tärkeätä, koska noista olosuhteista on vallalla ties mitä kummallisia käsityksiä). Samoin pidän tärkeänä sitä, että tiukka lääketieteellinen katsanto mielisairauteen kulkee mukana läpi teoksen.

– Anne Turtiainen