Miscellaneous

Maakuntalehti Karjalaisessa oli ilmoitukseni siitä, että olen pannut osan joulukorttirahoista mielenterveystyön hyväksi. Lahjoitan tietyn summan Pohjois-Karjalan Mielenterveyden Tuki ry:lle. Se tekee hyvää työtä sekin. Nyt mielenterveysviikolla olisi ollut hauskuutusta Paiholan sairaalassa, mutta en mennyt, oli stepin opetusta klo 21 saakka Pohjois-Karjalan Tanssiopiston erityiskoulutusluokalle. Oli viimeinen kerta ja puhalsimme hengen esitykseen – siinä pitää olla sitten ”tappamisen meininki”, kuten Kalju eli tanssitaiteilija Ari Numminen varmaan sanoisi. Ari teki Kristian Smedsille koreografian tuohon juttuun, joka herätti suuren kohun Euroopassa ja Suomessakin. Hän valitsi siihen vanhoista tanssijatutuista Laura Kamppilan, joka on syntyisin Tuupovaarasta, asuu jossain Euroopassa nykyisin ja on japanilaisen miehen kanssa kuulemma naimisissa.

Kalju on Hattulasta kuten minäkin. Asuimme vain eri puolilla Vanajavettä. Hän oli serkkuni Arin leikkikaveri ja sitten metallityömiesaikoinaan Hämeenlinnassa serkkuni Ilpon työkaveri. Kun hain hänet ensimmäisen kerran lentokentältä Joensuuhun, tuli jutelleessa ilmi, että hänen äitinsä ja minun mummuni olivat olleet aika läheisiä tökavereita Hämeenlinnan Turkistehtaalla, jota ei enää ole tai en ainakaan tiedä, että olisi. Mummuni polki, samoin isäni vanhin sisko Anelma, seitsemisen kilometriä aamuin illoin töihin. Mummun vanha lehmäpyörä on minula.. Anelmalla on vain polvet aika huonona, hän on jotain 83-vuotias. Mummu on siis mummupuoli, en koskaan sen kummemmin ajatellut. Hänellä olivat ”sivut” eli selkä kipeänä, kävelin lapsena sen päällä ja helpotti.

Katsoin tässä yhtenä iltana Toivo Sukarin haastattelua toisella silmällä. Kamala murre tuo Kokemäen murre. Hän onkin kai lestadiolainen. Juolahtivat mieleen Suviseurat, nehän olivat kotikunnassni tänä vuonna ja Liperi paistatteli lämpöennätyskuntana. Kyllä olikin. Martat polkivat meille 26 asteen helteessä, osa saunoi ja panin pitopöydän pystyyn ihan sen kunniaksi, että ensimmäisen kerran kokoonnuttiin meillä. Kivaa oli ja miehet pakenivat, Matti ikkunasta ja Taisto kätelttyään autotallista juotuaan pari lämmintä olutta. Takaisin tullessa hänellä oli iso pizza, jonka söi yksin terassilla.

Vihkipappimme ja poikamme kastanut kirkkoherra Ilpo Hilke kuoli ehkä työnsä ääreen äskettäin ja oli minua nuorempi, voi hyvänen aika. Lapset vain olivat hautajaisilmoituksessa, entinen vaimo oli kai uskonnnonopettja. Ja vasta kuoli Salokylällä terveydenhitja Riikosen mies. Tuolla koululla ei voinut tanssia, niin paljon lestaodilaisoppilaita. Ihmisiä kuolee ja syntyy joka päivä.

Suviseurojen pääpukari, niin voi sanoa järjestelytoimikunan puheenjohtajasta pappi Jorma Hopasra, ei voinut hakea Liperin kirkkoherraksi, häneltä puuttuu pastoraalitutkinto. Eli hän jatkaa luokanopettajana. Hän saikin lopulra poikamme kiusaamisen loppumaan. Nyt ei Mattia enää kaiketi kiusatakaan, olisin kuullut siitä, Pohjois-Kaejalan ammattiopistossa on nollatoleranssi.

Hakijoiden joukossa on mm. kenttarovasti Harri Holkeri, Harri Holkerin veli. Olen jututtanutkin häntä, hän tsemppasi yhtä nuorta uimaripoikaa, jos en ihan väärin muista.

Mukava käväistä viikonvaihteessa Tuupovaarassa. Ehkä yövymme laavussa, säästä riippuu.

-Anne